Valtakunnallinen terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta (2000) on nimennyt yhteiset eettiset periaatteet terveydenhuollossa. Nämä periaatteet ovat: oikeus hyvään hoitoon, ihmisarvon kunnioitus, itsemääräämisoikeuden vaaliminen, oikeudenmukaisuus valintojen lähtökohtana, ammattitaito ja työnhallinta ja kumppanuus, keskinäinen arvonanto ja yhteistyö (Pietilä ym. 2002).
Nämä yhteisesti määritellyt ja hyväksytyt periaatteet ohjaavat myös terveydenedistämisen johtamista ja päätöksentekoa. Yksilön, kansalaisen kannalta terveydenedistämisessä suojeltavat inhimilliset oikeudet koskevat riittävää tiedonsaantia, itsemääräämistä, yksityisyyttä, luottamuksellisuutta, oikeudenmukaista kohtelua ja suojelua haitalta.
Terveys 2015 -kansanterveysohjelma linjaa kansallista terveyspolitiikkaa. Ohjelma pyrkii terveyden tukemiseen ja sen edistämiseen kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Julkisen hallinnon tehtävänä on tarjota väestölle tasapuoliset mahdollisuudet hyvinvointiin ja terveeseen elämään. Stakesin ideakortissa on esitetty kaksi erilaista terveydenedistämisen johtamismallia, matriisimalli ja prosessijohtamisen malli. Jälkimmäisessä mallissa määritellään kuntastrategian painoalueiden mukaiset hyvinvointivastuut sekä määritellään ydinprosessit ja kullekin prosessille nimetään vastuuhenkilö. Prosessijohtaminen korostaa kaikkien hallintokuntien terveydenedistämisen tehtäviä ja toteuttamisvastuuta. Erityinen haaste on hyvinvointi ja terveystavoitteiden huomioon ottaminen kunnan kaikkien hallinnonalojen päätöksissä.TEJO-hankkeen väliraportissa useat haastateltavat korostivat terveyden edistämisen johtamisen poikkihallinnollisuutta johtamisen haasteena. Johtamisjärjestelmässä on selvennettävä haasteita. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä ja sen johtamisessa tulee olla "punainen lanka", jotta myös eettisyys voidaan taata.
Terveyden tasa-arvosta. Oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo ovat demokratiassa yhteiskuntapolitiikan keskeisiä arvoja ja tavoitteita. Terveys on asa-alue, jossa väestöryhmien kesken on tunnistettu merkittävää eriarvoisuutta. Eriarvoisuuden vähentäminen edellyttää panostamista huonoimmassa asemassa olevien terveyden parantamiseen. Terveydenhuollon etiikka on aina edellyttänyt, että hoitoa annetaan kaikille, ja erityisesti sitä eniten tarvitseville, riippumatta henkilön asemasta tai maksukyvystä. Ehkäisevässä työssä on aina panostettu suuren riskin ryhmiin (Melkas 2008).
Terveydenhuollon ja terveyden edistämisen päätöksen teossa balansoidaan lukuisten (rajattomien) toiveiden ja rajallisten budjettien, henkilön ja voimavarojen maailmassa. Päätöksenteon vaakakupeissa saattaa olla hyvinkin erilaisia, mutta vaikutukseltaan ja lopputulokseltaan kohtalaisen samanlaisia ideoita ja esityksiä, lukuisille eri sektoreille suunnattuja toimintoja sekä eri asiakasryhmiin kohdistuvia toiveita. Onko siis mahdollista tehdä eettisesti oikeanlaista päätöstä kun kaikilla kansalaisilla tulisi olla oikeus tulla kohdelluksi tasavertaisesti esim. riippumatta iästä, sukupuolesta tai siitä mitä uskontoa tai elämänkatsomuksesta he tunnustava tai mitä etnisestä taustastaan he edustavat? Pareto-periaatteen mukaan hyödyn tavoittelu ei saisi aiheuttaa haitta tai epäoikeudenmukaisuutta muille. Kun päätöksen teon perustana on riittävä määrä tietoa joka on huolellisesti arvioitu, mahdolliset eri vaihtoehdot on puntaroitu ja tarkasteltu sekä mahdollisten päätösten seuraamuksia/vaikutuksia on riittäväsi arvioitu ja eri vaihtoehtojen laillisuus on huomioitu, on eettisesti kestävälle päätöksen teolle olemassa hyvä pohja. Oli päätös mikä tahansa, sen tulisi olla läpinäkyvä, päivänvalon kestävä ja linjassa niiden eettisen ohjeiden kanssa jotka ohjaavat terveydenhuollon koko toimintaa kautta linjan. (Maddalena, 2007, Niemelä 2008.)
Terveyden edistämisen toivotaan olevan kuntatasolla eri hallintolinjat ylittävää yhteistyötä. Eri ammattiryhmillä ja toimijoilla saattaa kuitenkin olla erilaiset eettiset koodistot ja ohjeensa. Aiheuttaako tämä ristiriitaa tai vaikeuttaako se päätöksen tekoa? Vähäkangas (2008) tuo esiin monitieteisen tutkimustyön onnistuminen edellytykset: ymmärtämistä, avoimuutta oppia uutta, erilaisten näkemysten kunnioittamista ja perinteiden tuntemista. Voisi ajatella että tämän olevan myös hyvä perusta moni ammatilliselle, eri hallinnonalat ylittävälle eettisen tarkastelun kestävälle terveyden edistämiselle. Ilman kommunikaatiota, avoimuutta uusille ajatuksille sekä näkemystä eri toimialojen toisiaan rikastuttavasta vaikutuksesta ei ole mahdollista saada aikaa hedelmällistä yhteistyötä, ei tieteen tekemisessä eikä terveyden edistämisessä. (Vähäkangas, 2008.)
Koska terveyden edistäminen on laaja-alaista ja koostuu monesta eri osa-alueesta, näiden osa-alueiden tuottaman tiedon yhdistäminen kokonaisnäkemyksen aikaansaamiseksi terveyden edistämisestä vaatii monitasoista ymmärrystä eri toimialoista sekä näiden eri osa-alueiden yhteisvaikutusten ymmärtämisestä terveyden edistämiseen. Parhaimmillaan moni ammatillinen, eri hallinnonalat ylittävä yhteistyö terveyden edistämiseksi tuottaa syvempää tietämystä, kuin vain ja ainoastaan jokaisen alan tietojen summaamisen ja johtaa näin uudenlaiseen ajatteluun ja uusiin lähestymistapoihin terveyden edistämiseksi. (Vähäkangas, 2008.)
Nämä yhteisesti määritellyt ja hyväksytyt periaatteet ohjaavat myös terveydenedistämisen johtamista ja päätöksentekoa. Yksilön, kansalaisen kannalta terveydenedistämisessä suojeltavat inhimilliset oikeudet koskevat riittävää tiedonsaantia, itsemääräämistä, yksityisyyttä, luottamuksellisuutta, oikeudenmukaista kohtelua ja suojelua haitalta.
Terveys 2015 -kansanterveysohjelma linjaa kansallista terveyspolitiikkaa. Ohjelma pyrkii terveyden tukemiseen ja sen edistämiseen kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Julkisen hallinnon tehtävänä on tarjota väestölle tasapuoliset mahdollisuudet hyvinvointiin ja terveeseen elämään. Stakesin ideakortissa on esitetty kaksi erilaista terveydenedistämisen johtamismallia, matriisimalli ja prosessijohtamisen malli. Jälkimmäisessä mallissa määritellään kuntastrategian painoalueiden mukaiset hyvinvointivastuut sekä määritellään ydinprosessit ja kullekin prosessille nimetään vastuuhenkilö. Prosessijohtaminen korostaa kaikkien hallintokuntien terveydenedistämisen tehtäviä ja toteuttamisvastuuta. Erityinen haaste on hyvinvointi ja terveystavoitteiden huomioon ottaminen kunnan kaikkien hallinnonalojen päätöksissä.TEJO-hankkeen väliraportissa useat haastateltavat korostivat terveyden edistämisen johtamisen poikkihallinnollisuutta johtamisen haasteena. Johtamisjärjestelmässä on selvennettävä haasteita. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä ja sen johtamisessa tulee olla "punainen lanka", jotta myös eettisyys voidaan taata.
Terveyden tasa-arvosta. Oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo ovat demokratiassa yhteiskuntapolitiikan keskeisiä arvoja ja tavoitteita. Terveys on asa-alue, jossa väestöryhmien kesken on tunnistettu merkittävää eriarvoisuutta. Eriarvoisuuden vähentäminen edellyttää panostamista huonoimmassa asemassa olevien terveyden parantamiseen. Terveydenhuollon etiikka on aina edellyttänyt, että hoitoa annetaan kaikille, ja erityisesti sitä eniten tarvitseville, riippumatta henkilön asemasta tai maksukyvystä. Ehkäisevässä työssä on aina panostettu suuren riskin ryhmiin (Melkas 2008).
Terveydenhuollon ja terveyden edistämisen päätöksen teossa balansoidaan lukuisten (rajattomien) toiveiden ja rajallisten budjettien, henkilön ja voimavarojen maailmassa. Päätöksenteon vaakakupeissa saattaa olla hyvinkin erilaisia, mutta vaikutukseltaan ja lopputulokseltaan kohtalaisen samanlaisia ideoita ja esityksiä, lukuisille eri sektoreille suunnattuja toimintoja sekä eri asiakasryhmiin kohdistuvia toiveita. Onko siis mahdollista tehdä eettisesti oikeanlaista päätöstä kun kaikilla kansalaisilla tulisi olla oikeus tulla kohdelluksi tasavertaisesti esim. riippumatta iästä, sukupuolesta tai siitä mitä uskontoa tai elämänkatsomuksesta he tunnustava tai mitä etnisestä taustastaan he edustavat? Pareto-periaatteen mukaan hyödyn tavoittelu ei saisi aiheuttaa haitta tai epäoikeudenmukaisuutta muille. Kun päätöksen teon perustana on riittävä määrä tietoa joka on huolellisesti arvioitu, mahdolliset eri vaihtoehdot on puntaroitu ja tarkasteltu sekä mahdollisten päätösten seuraamuksia/vaikutuksia on riittäväsi arvioitu ja eri vaihtoehtojen laillisuus on huomioitu, on eettisesti kestävälle päätöksen teolle olemassa hyvä pohja. Oli päätös mikä tahansa, sen tulisi olla läpinäkyvä, päivänvalon kestävä ja linjassa niiden eettisen ohjeiden kanssa jotka ohjaavat terveydenhuollon koko toimintaa kautta linjan. (Maddalena, 2007, Niemelä 2008.)
Terveyden edistämisen toivotaan olevan kuntatasolla eri hallintolinjat ylittävää yhteistyötä. Eri ammattiryhmillä ja toimijoilla saattaa kuitenkin olla erilaiset eettiset koodistot ja ohjeensa. Aiheuttaako tämä ristiriitaa tai vaikeuttaako se päätöksen tekoa? Vähäkangas (2008) tuo esiin monitieteisen tutkimustyön onnistuminen edellytykset: ymmärtämistä, avoimuutta oppia uutta, erilaisten näkemysten kunnioittamista ja perinteiden tuntemista. Voisi ajatella että tämän olevan myös hyvä perusta moni ammatilliselle, eri hallinnonalat ylittävälle eettisen tarkastelun kestävälle terveyden edistämiselle. Ilman kommunikaatiota, avoimuutta uusille ajatuksille sekä näkemystä eri toimialojen toisiaan rikastuttavasta vaikutuksesta ei ole mahdollista saada aikaa hedelmällistä yhteistyötä, ei tieteen tekemisessä eikä terveyden edistämisessä. (Vähäkangas, 2008.)
Koska terveyden edistäminen on laaja-alaista ja koostuu monesta eri osa-alueesta, näiden osa-alueiden tuottaman tiedon yhdistäminen kokonaisnäkemyksen aikaansaamiseksi terveyden edistämisestä vaatii monitasoista ymmärrystä eri toimialoista sekä näiden eri osa-alueiden yhteisvaikutusten ymmärtämisestä terveyden edistämiseen. Parhaimmillaan moni ammatillinen, eri hallinnonalat ylittävä yhteistyö terveyden edistämiseksi tuottaa syvempää tietämystä, kuin vain ja ainoastaan jokaisen alan tietojen summaamisen ja johtaa näin uudenlaiseen ajatteluun ja uusiin lähestymistapoihin terveyden edistämiseksi. (Vähäkangas, 2008.)
4 kommenttia:
Hei "Ritvat"!
Blogitekstinne terveyden edistämisen johtamisen eettisistä näkökulmista oli, kuten edellinen tekstinnekin, kattava ja monipuolinen. Olette oikeassa siinä, että terveydenhuollon eettisten perusteiden tulisi ohjata myös terveyden editämisen toimintaa ja sen johtamista. Kuntatasolla päätöksentekoa seuratessa tulee kuitenkin vääjämättä mieleen kysymys, onko tämä käytännössä näin? Jos ajatellaan ihmisten oikeutta hyvään hoitoon ja ihmisarvon kunnioittamista, voidaanko esimerkiksi juuri tällä hetkellä lausua näiden periaatteiden toteutuvan, kun seuraamme H1N1-rokotusjonoissa värjötteleviä ihmisiä ja median tiedottamista siitä, kuinka jotkut ryhmät tai henkilöt ovat saaneet erityiskohtelua rokotusjärjestyksen suhteen? Sanotte tekstissänne, että terveyden edistämisen johtamisessa tulisi olla "punainen lanka", jotta eettisyys toteutuisi. Mainitsette myös, että eri toimijoilla voi olla erilaiset eettiset ohjeet. Tässä olette varmasti juuri ydinongelmien äärellä. Jos eri ammattiryhmien välinen yhteistyö saataisiin sujuvaksi, ei eettisyyskään todennäköisesti olisi ongelma. Terveydenhuollon toimijat ovat asiansa osaavia ja tunnollisia henkilöitä. Jos eri osa-alueet saataisiin koottua nykyistä saumattomampaan yhteistyöhön, tapahtuisi juuri niin kuin olette kirjoituksenne viimeisessä kappaleessa todenneet: yhteistyöstä tulisi paljon enemmän kuin osiensa summa.
- Ryhmä Vanhukset-
Eettisyyden toteutuminen terveyden edistämisessä on haastavaa. Tavoitteena voisi pitää että kuntatasolla, läpi hallintoalojen, terveyden edistämistä ohjaisi terveydenhuollon yleiset eettiset periaatteet. Terveydenhuollossa, niin kuin terveyden edistämisessä balansoidaan erilaisten toiveiden ja samalla erilaisten voimavarojen välillä. H1N1-jonoissa olemme mielestäni juuri tämän dileeman edessä. Rokottetta tarvitsevia ja rokotetta haluavia on suunnaton määrä, rokotteita ja henkilökuntaa vain rajallisesti. Priorisointia on pakko tehdä. Haluan uskoa siihen, että terveydenhuollon piirissä on punaisenlankana ollut paras mahdollinen apu kaikille sitä tarvitseville, siinä järjestyksessä johon asiantuntijat ovat eri ryhmät asettaneet. Tämä järjestys ei välttämättä ole se sama mitä ihmiset ajattelevat. Tällaisessa tilanteessa itsekkyys nostaa helposti päätään ja ymmärrettävästi huoli omasta ja läheisten terveydestä ajaa ihmiset voimakkaaseen terveydenhuollon arvosteluun. Jos jotain olisi tehtävissä niin virheistä oppimista. Koskaan aiemmin ei Suomessa olla toteutettu näin suurta rokoteohjelmaan näin lyhyessä ajassa ja vielä rokotteella joka on saatu markkinoille vasta hetki sitten (korjatkaa ihmeessä jos olen väärässa... paisti siis sokeripala-polio). Olisi ollut melkoinen saavutus mikäli järjestelmä olisi toiminut niin loistavasti ettei jonoja ja kärhämää olisi syntynyt. Suomessa H1N1-rokotetta on periaatteellisesti varattu koko väestölle, jokainen suomalainen on tämän suhteen tasa-arvoisessa asemassa. Kaikkien henki, terveys ja hyvinvointi on arvotettu tässä suhteessa saman arvoiseksi niin kuin eettisesti oikein toimivassa yhteiskunnassa kuuluukin olla.
pmh
Hei ryhmä Vanhukset, kiitos kommenteistanne.
Palaan vielä Rimpelän näkemykseen kunnan käytänteiden takana, mikä saattaa valaista myös yhtenäisen eetisen käytänteen puutetta. Kunnissa yhteiset käytännöt vahvistetaan vain harvoin samalla tasolla kuin voimavaroista päätetään. Harvoin on riittävän yksityiskohtaisesti selvitetty yhteisen käytännön vaatimuksia suhteessa voimavaroihin.
YHTEISEN KÄYTÄNÖN toteutumisessa ratkaisevaa on, että voimavarat mahdollistavat sen. Tietyssä toiminnassa, vaikka H1N1 rokutukset esimerkkinä, on yhteiseen käytäntöön ohjaava päätös tai suositus, mutta perustason työntekijöillä ei ole mahdollisuutta toteuttaa suositusta/päätöstä. Joten kukin työntekijä tai kunta soveltaa suositusta omalla tavallaan. Rimpelä toteaa, että päätös/suositus yhteisestä käytännöstä ei kerro oikeastaan muuta, kuin että suositus/päätös on tehty ;-) Eli kuntakohtaiset sovellutukset vaihtelevat runsaasti toiminnan sisällön määrittelyssä. Siitä huolimatta, kuten toteatte, eettisten periaatteiden tulee ohjata päätöksentekoa.
Hyvät Ritvat,
Otitte esille tärkeän seikan kirjoituksessanne; eri ammattiryhmien eettiset koodistot ja ohjeet. Yhteistyö eri ammattiryhmien ja koulukuntien välillä on tärkeää mutta eettiset koodistot voivat todellakin hyvin erilaiset. Lisäksi oman hiivan taikinaan tuovat potilaat ja heidän omaisensa omine käsityksineen ja arvostuksineen. Tällä kohoaa haastava pullataikina mutta onko se leivottavissa hyväksi hallittavaksi pullaksi.
Miten hallitaan kaikkia eri tahojen intressejä? Johtajilta se vaatii uskallusta ja asiantuntemusta taitoa johtaa tällaisessa toimintaympäristössä.
Tervisin Sulo Siiri ja Tosca Kuopion junasta
Lähetä kommentti